Honey from Tullisaari

Park/forest/garden/meadow honey from Tullisaari.

This image has an empty alt attribute; its file name is DSCF2962-1024x683.jpg
This jar of honey from East Helsinki is a piece of Mehiläisten seura.
Our collective work is interested in artistic work as situated knowledge under the precarious conditions of multispecies livelihoods. This jar can be exchanged for time, conversation, help or money.
Photo Aino Aksenja © 10.10.2020

Bee Company’s honey is urban honey at its best. There are allotments, forest, meadows, gardens, park vegetation, many Salix and Tilias within the radius of 1 km. Especially buzzing were the Frangula alnus bushes in the park. I extracted a set of honey in the beginning of August and due to warm weather a lot more honey was foraged after that, but I decided to leave it for the bees.

Bee Company’s honey won the third price in the harvest fiesta of the Beekeepers of Helsinki. Because there were 14 other contestants with their excellent honeys, I was surprised yet pleased for us. All the honeys awarded were from places with diverse nature.

In the photo above the honey is sitting on the branches of an oak that fell after the Aila storm during the night of the 21st of September, exactly 64 years after the tree was conserved. It’s exact age has not been dated, but it is estimated being approximately 200 years old.

This image has an empty alt attribute; its file name is DSCF2959-1024x683.jpg
Photo: Aino Aksenja © 10.10.2020

On an arbour day and on my birthday 27th of September, I took part in a tree tour in Tullisaari park organised by The City of Helsinki. For my great joy I was told by the city’s civil servant Elina Nummi, that the tree will be left to decay where it fell as natural memorial. The amount of species in an oak decaying is multiple to a living one. In Helsinki latitudes it may take nearly 20 years for a large oak to decompose completely.

You can find out more about the natural monuments and (officially acknowledged) ecologically important areas in Helsinki from the Nature Information System.

This image has an empty alt attribute; its file name is DSCF2999-1024x683.jpg
10.10.2020 winter food is already dried and capped. Most of the bees are already in a loose cluster around the queen. On warm day some still collect nectar and pollen from the last flowers of autumn.
Photo: Aino Aksenja ©

If you are interested in the honey, contact me!

-Ina

Tullisaaren hunaja

This jar of honey from East Helsinki is a piece of Mehiläisten seura.
Our collective work is interested in artistic work as situated knowledge under the precarious conditions of multispecies livelihoods. This jar can be exchanged for time, conversation, help or money.
Kuva Aino Aksenja © 10.10.2020

Mehiläisten seuran hunaja on kaupunkihunajaa parhaimmillaan. Pesien lähistöllä kilometrin säteellä on viljelypalsta-alue, metsää, niittyä, puutarhoja, useita metsälehmuksia ja puiston istutusalueita. Erityisen surisevia kesällä olivat puiston Paatsamat. Linkosin seuran hunajan jo elokuun alussa, ja vaikka loppukesän hyvät keruusäät tuottivat lisää satoa, jätin syyshunajat mehiläisille talviruoaksi.

Seuran hunaja voitti kolmannen palkinnon Stadin tarhaajien sadonkorjuuillan hunajakisassa 15.9. Osallistujia oli 15, joten jaettu pronssi tuntui mukavalta. Voittoisia hunajia yhdisti monimuotoinen lajisto pesän lähettyvillä.

Kuvan hunajapurkit lepäävät Tullisaaressa 20-21. syyskuuta välisenä yönä kaatuneen tammen oksalla. Aiemmin viikolla puhaltaneella Aila-myrskyllä lienee ollut osuutta asiaan. Kyseinen tammi oli suojeltu luonnonmuistomerkiksi tasan 64 vuotta aiemmin. Sen tarkkaa ikää ei ole selvitetty, mutta sen arvellaan olevan n. 200 vuotta vanha.

Sijainti: Tullisaaressa, kartanoalueen nurmikentällä lähellä Henrik Borgströmintien risteystä
Omistus: Helsingin kaupunki
Rauhoituspäätös: Lääninhallitus, 20.09.1956 (LH Nro 8805)
Muistomerkin luonne: Puu
Kohteen kuvaus: Tämän komean tammen latvus on levinnyt laajaksi ja osa raskaista vaakasuoraan kasvavista oksista on maassa kiinni. Vuoden 2003 mittauksen mukaan puun ympärysmitta tyven kohdalta oli 382 cm ja korkeus 17 metriä.
Kuva Aino Aksenja © 10.10.2020

Osallistuin sunnuntaina 27.9. 2020 Helsingin kaupungin järjestämälle Puun päivän retkelle Tullisaaressa ja kaupunkiympäristön projektipäällikkö Elina Nummi kertoi ilokseni, että monet asiantuntijat suosittelevat kaatuneen tammen jättämistä puistoon lahoamaan luonnonmuistomerkkinä. Lahoavan puun lajisto on moninkertainen elävään puuhun verrattuna. Suomen oloissa suuren tammen lahoaminen voi kestää jopa 20 vuotta ja tuoda puistoon täysin uusia lajeja.

Helsingin luonnonmuistomerkeistä ja tärkeistä luontoalueista löytää valtavasti tietoa mm. kaupungin luontotietojärjestelmästä.

10.10.2020 talviruoka on jo kuivattu ja peitetty, sekä pesä laitettu kahdelle osastolle. Iso osa mehiläisistä kyyhöttää jo emon ympärillä, mutta edelleen osa työläisistä kerää lämpiminä päivinä siitepölyä ja mettä syksyn viimeisistä kukista.
Kuva Aino Aksenja ©

Jos olet kiinnostunut seuramme hunajasta voit ottaa minuun yhteyttä (p. +358 40 7175011).

-Ina

Beehives in Tullisaari

The Bee Company has four hives in Tullisaari park, Helsinki. Ina is the beekeeper of our Art collective.

If you live close by the hives, call me if:

  • you see a swarm
  • you notice vandalism
  • you have something to ask or just want to have a chat

My number is +358 (0)407175011

The bees I keep are temperate Italian-Finnish honeybees (Apis mellifera ligustica). Summer 2020 was peaceful and rewarding. We avoided swarming and the hives seemed to be managing well, although sometimes I was nervous whether I was doing anything right. I had to disturb / care for the hive on a weekly basis for I wanted to learn to read the queen’s actions and the development of the hive better. There were a few cold weeks in May and the growth of the hive did not start until the beginning of June. In June, I divided the hive and bought a new queen . Midsummer was hot and the bees were working hard. The July rains taxed the honey yield. In the beginning of August, I took about 50 kilos of honey from the hives and started giving them the sugar syrup. Currently, both hives have queens born this summer and a good crowd. Only a few varroa mites were found in the mite inspection. The summer has been soaringly interesting and the bees gentle on a novice beekeeper like me.

Ina

Bee Company

We are interested in artistic work as situated knowledge under the precarious conditions of multispecies livelihoods. Particularly sharing lifeworlds and becoming with non-human others. More specifically Apoidea and the practice of beekeeping. Such situated knowledge enables recognition and action on the complex interdependencies of multi-species livelihoods in changing socio-ecological conditions in an epoch characterized by severe environmental disturbances.

The act of slowing down, thinking and performing otherwise are political acts of resistance in the neoliberal work conditions. Our project is a place where possible futures become immediate, as we are unfolding very different planes of thinking about art, artistic practices and art institutions. The Bee Company is deeply connected to the need of doing otherwise; to land onto a new scene and see a ray of light in the lack of prospects; and share this journey in a generous way.

We work collaboratively allowing different kind of voices, interests and contributions. In these precarious conditions we cannot perform in unison, but instead of working alone we have come together in order to unite our forces to occupy space for the bees, our community and ourselves. We will organise gatherings to meet and learn from other residents, artists, scholars and beekeepers.

Our work invites everyone in joyful ecofeminist actions and idleness, with artistic quality and insight, looking all the way down to the materiality of the body and the soil.

Mehiläisten seura was awarded for Saari residence in summer 2021. From left to right: Aino Aksenja, Ina Niemelä, Ingvill Fossheim, Marlon Moilanen ja Suvi Tuominen
Photo: Jussi Virkkumaa / Saaren kartanon residenssi.

Mehiläisten seura

Mehiläisten seura on kestollinen ja elävä taideprojekti mehiläisten ja ihmisten elämismaailmojen risteymistä, herkistymisestä ja taipumisesta toisten rytmeihin. Etsimme ja harjoittelemme uusia työ- ja olemisen tapoja nöyrempään ihmisyyteen ja epävarmempaan tulevaisuuteen.

Seurassa on kyse monimuotoisuuden ymmärryksen harjoittamisesta ja taiteellisesta työstä itsessään; vaihtokaupoista, ruumiillisuudesta, kohtaamisesta, ei-kielellisestä kommunikaatiosta ja sitoutumisesta. Mehiläisten seura kytkeytyy syvällisesti tarpeeseen tehdä asioita uudella tavalla; päätyä eri paikkaan kuin mistä on lähtenyt liikkeelle ja nähdä tie ulos näköalattomuudesta, sekä jakaa tämä prosessi avoimesti muiden kanssa.

Työtapamme ovat systemaattisia ja työläitä, kuuntelevia ja mukautuvia. Mehiläiset kiinnostavat monia ja aloitamme laajan taiteiden, tieteiden ja ammattien välisen keskustelun ja punomme rihmastoja ja siltoja ihmisten, mehiläisten ja suunnitelmien välille. Mehiläisten seura on paikka missä mahdolliset tulevaisuudet muotoutuvat.

Kutsumme teidät iloisiin Tullisaaren ekofeministisiin karkeloihin, ruumiillisiin retkiin ja hunajamaistiaisiin.

Mehiläisten seura valittiin Saaren kartanon residenssiin kesällä 2021. Vasemmalta lukien: Aino Aksenja, Ina Niemelä, Ingvill Fossheim, Marlon Moilanen ja Suvi Tuominen
Kuva: Jussi Virkkumaa / Saaren kartanon residenssi.

Tullisaaren mehiläispesät

Mehiläisten seuralla on tällä hetkellä neljä pesää Tullisaaren puistossa, Laajasalossa. Mehiläisiä hoitaa Ina.

Jos asut pesien lähistöllä ja havaitset:

  • pesästä lähteneen parven
  • ilkivaltaa
  • sinulla on muuta kysyttävää tai haluat jutella

Voit soittaa minulle numeroon 0407175011 (Ina)

Pidän Italialais-suomalaisia lauhkeita tarhamehiläisiä (Apis mellifera ligustica). Kesä 2020 oli rauhallinen ja antoisa. Pesät eivät parveilleet ja voivat mukavasti, vaikka välillä jännitin osaanko tehdä mitään oikein. Jouduin häiritsemään/hoitamaan pesää viikottain, sillä halusin oppia lukemaan emon toimia ja pesän kehitystä paremmin.

Toukokuussa oli muutama kylmä viikko ja pesän kasvu pääsi käyntiin vasta kesäkuun alussa. Kesäkuussa jaoin pesän ja ostin uuden emon Mesimestareilta. Juhannus oli helteinen ja mehiläiset ahkeroivat. Heinäkuun sateet verottivat hunajasatoa. Elokuun alussa otin hunajaa pesistä n. 50 kiloa ja aloitin talviruoan annon.

Tällä hetkellä molemmissa pesissä on uudet kesällä syntyneet emot ja hyvin porukkaa. Punkkilaskennassa löytyi vain muutama punkki. Kesä on ollut huiman kiinnostava ja mehiläiset mukavan lempeitä tällaiselle aloittelevalle tarhaajalle kuin minä.

Ina

Muu mehiläisten kanssa tehty taide / Other Art with bees

Mehiläisten seura on osa mehiläisistä inspiroituneiden taiteilijoiden ja työryhmien jatkumoa. We are part of and in relation to the rich art scene inspired by bees and honeybees.

Melliferopolis

Apifilia

Ritva-Liisa Virtanen

Luonnon konserttisalissa

Charli Clark

Pienet & tärkeät -lastentanssiesitys

Mia Mäkelä

Kaikki hyvin kasvimaalla

Lily Hunter Green

AnneMarie Maes

Ava Roth

Beetime

Beehave

Mike Bianco

Wolfgang Buttress

Pierre Huyghe

Nigel Helyer

Mario Merz 1925-2003

Joseph Beuys 1921-1986