Puutarha on peili puutarhurille ja siellä vierailevalle, joista se heijastuu yhtäaikaisesti. Puutarha on myös yhdessäolon paikka perheelle, ystäville ja kumppaneille, sekä vihollisille yhtä kaikki, ja siksi sillä on uudistavaa ja vapauttavaa voimaa. Se on tunteet salliva ja tunteita herättävä paikka, joka ylittää omat rajansa.
Anna mehiläisen johdattaa sinut lähemmäs tuoksuja ja värejä, eriskummallisempia muotoja ja haaveellisia maisemia.
Kulttuuripolku on Koneen Säätiön Saaren kartanon taiteilijaresidenssin ja Mynämäenseudun luonnonsuojeluyhdistys ry:n Mietoistenlahti – luontoelämyksiä kaikille -hankkeen yhteistyönä ideoima alle puolen kilometrin pituinen nykytaidetta esittelevä virkistysreitti.
Saaren kartanon lähiluontoon sijoittuvan Kulttuuripolku-näyttelyn teokset on tehnyt taidekollektiivi Mehiläisten seura. Rantaniityn laitaan sijoittuvat teokset muuttuvat vuodenaikojen ja säätilojen mukaan ja ne ovat esillä toukokuuhun 2025. Kulttuuripolku on avoinna kaikille alueella liikkuville.
...
25 May 2024–11 May 2025
The garden is a mirror to the gardener and anyone visiting it, reflecting itself through them. The garden is also a place to spend time together with family, friends and partners, as well as your adversaries, and it has the power to revive and liberate. It is a place that evokes feelings without judgement, that exceeds its own limits.
Let a bee guide you closer to scents and colours, more peculiar shapes and dreamy landscapes.
The Culture Trail was designed collaboratively within the project Mietoistenlahti – Experiences in Nature for Everyone by Kone Foundation’s Saari Residence for artists and the Nature Conservation Association of the Mynämäki Region. This recreational route is less than half a kilometre long and displays contemporary art.
Located in the landscape surrounding the Saari Residence, the Culture Trail exhibition is made up of works created by the art collective Bee Company. The works exhibited at the edge of the flood meadow change with the seasons and weather and will be displayed until May 2025. The Culture Path is open to everyone.
Kuva Aino Aksenja
Mesikaste Tammi on tuulipölytteinen, mutta se on silti tärkeä puulaji mehiläisille. Tammella elää mm. lukuisia äkämäpistiäisiä, jotka aiheuttavat kukin omanlaisensa äkämän. Äkämän sisällä äkämäpistiäisen toukka on turvassa ulkomaailman pedoilta ja syö kotinsa sisäseinää.
Toukat erittävät sokeripitoista mesikastetta äkämän pinnalle, joka houkuttaa mehiläisiä ja muita hyönteisiä. Ruokaillessaan mesikasteella ne suojelevat toukkaa sitä uhkaavilta loispistiäisiltä. Tammen kannalta äkämäpistiäiset ovat harmittomia vieraita. Iso osa mehiläisten valmistamasta hunajasta on tehty mesikasteesta.
...
Honeydew Although oaks are wind-pollinated, they are an important tree for bees. Oaks provide a home for many little creatures, including numerous types of gall wasps that induce the tree to produce abnormal growths known as galls. Safely enclosed in these galls are gall wasp larvae, which eat the inside wall of their home.
The larvae secrete sugar-rich honeydew onto the surface of the gall that attracts bees and other insects. While insects are feasting on the honeydew, they keep the larvae safe from parasitoid wasps. To the oak tree, gall wasps are harmless guests. Much of the honey made by bees is made from honeydew.
Mehiläisten asuntopula Kenties olet miettinyt, missä hunajamehiläiset silloin asuivat, kun ihminen ei vielä ollut ottanut niitä kotieläimikseen. Mehiläishoito tosin on hyvin vanha harrastus ja elinkeino – jo 5000 vuotta sitten mm. egyptiläiset tarhasivat mehiläisiä. Itse hunajamehiläinen on tietenkin lajina paljon vanhempi: ne elivät täysin luonnonvaraisina ennen kuin ihminen otti niitä hoitoonsa.
Joskus saattaa käydä niin, että mehiläisparvi pääsee hoitajaltaan karkuun ja asettuu metsässä onttoon puuhun. Tällainen oli alkuperäinen mehiläisyhteiskunnan pesä, ja kun entisajan metsissä oli paljon enemmän onttoja puita kuin nykyisin järkiperäisen metsänhoidon aikana, mehiläiset eivät varmastikaan kärsineen minkäänlaista asuntopulaa.
...
Bees’ housing shortage Perhaps you have wondered where honeybees used to live before people started keeping them. Beekeeping- is an ancient hobby and livelihood – it goes back as far as 5,000 years and was popular in Egypt, for example. The honeybee itself is, of course, a much older species than that: they lived completely wild before humans took an interest in them.
Sometimes it happens that a swarm of bees escape their keeper and settle in a hollow tree in the forest. Such trees were the original home for beehives, and as there were so many more hollow trees in forests then than in today’s methodically managed ones, it is unlikely that bees suffered any kind of housing shortage.
Kuva Ina Niemelä (elokuu 2024)
In folklore there are many stories where bees and honey provide healing and nourish life, often in magic-like ways. Perhaps you can find a magical honey bee somewhere on the Culture trail? Would you like to spend some time with it, to be with the bee? Maybe even follow it for a while, buzzing together in the garden?
...
Kansanperinteessä on monia tarinoita mehiläisten ja hunajan parantavista ja elämää ravitsevista, usein jopa taianomaisista vaikutuksista. Kuka tietää, ehkäpä löydät maagisen mehiläisen kulttuuripolun varrelta. Haluaisitko viettää aikaa mehiläisen kanssa? Ehkä mielesi tekee seurata sitä jonkin aikaa ja pöristä sen kanssa puutarhassa?
Kuva Ina Niemelä (joulukuu 2024)
Maljojen kolmonen 2024-
Vuodenkierron mukana elävä, paikkasidonnainen installaatio: Kierrätetty puumateriaali Saaren kartanon remontista, kartanon alueelta löytyneet kivet ja puu, köysi, purjekangas, mehiläisvaha, ruukut, multa, erilaiset pääosin paikallisesti kasvatetut tai hankitut (kukkivat) kasvit, sää, oleva kasvillisuus ja maa, jolla teos seisoo. Tehty paikan päällä Mehiläisten seuran Ina Niemelän, Aino Aksenjan ja Ingvill Fossheimin toimesta kesäkuussa 2024.
Maljojen kolmonen on jatkoa työskentelyllemme puutarhojen maailmassa; ylistys ystävyydelle, sisaruudelle ja luovalle yhteistyölle. Ryhdyimme rakentamaan huvimajaa, joka prosessin aikana muuttui kaivoksi. Se on piirretty samankokoiseksi kuin sisarensa, huvimaja Tullisaaren kartanopuistossa, jossa pidämme sydänmajaamme. Kaivoa ympäröivä puutarha on versiomme muotopuutarhasta. Kaivo on sijoitettu puutarhaan ilmansuuntien mukaisesti: se avautuu lännessä auringonlaskuun ja sen korkein seinä muodostaa pohjoisnuolen. Vuoden aikana teos muuttuu, mehiläispesästä lainatun kuusikulmion tiukka geometria löystyy sään ja kasvien kasvun mukana, puutarha jatkaa villiintymistään.
...
Three of Bowls 2024–
Site-specific installation, alive with the yearly cycle: Recycled wood from the renovation of Saari Manor, found rock and wood material from Saari, rope, sail cloth, beeswax, pots, soil, various (flowering) plants mainly grown & sourced locally, weather, existing vegetation and the earth the work stands upon. Made on site by Ina Niemelä, Aino Aksenja and Ingvill Fossheim of Bee Company in June 2024.
Three of Bowls is a continuation of our work in the world of gardens; a celebration of friendship, sisterhood, and creative collaborations. We set out to build a gazebo that during the process turned into a well. It is drawn to match the size of its sister, a gazebo in Tullisaari Manor Park where we have our heartquarters. The garden surrounding it is our version of a formal garden. The well is positioned by the directions: opening to sunset in the west, its highest wall making a north arrow. During the year the work will transform, the strict geometry of a hexagon borrowed from the beehive loosening with weather and the growth of plants in and around it, the garden growing wilder.
Teoksen syntyprosessista (faktaan perustuvaa fiktiota):
Olipa kerran muuan teollisuuden harjoittaja Henrik Borgström, kotoisin Porvoosta ja opiskellut Liverpoolissa, joka omisti Tullisaaren kartanon Helsingin saaristossa. Elettiin 1800-luvun loppua, jolloin Helsinkiin rakennettiin tehtaita ja kerrostaloja päätähuimaavaa vauhtia. Silloin ei vielä ollut nykyisenkaltaisia nostureita tai hissejä, joten rakentamisen tahti taisi siltikin olla hitaampaa kuin tulevina vuosisatoina. Kallioita oli jo opittu räjäyttämään ja järviä täyttämään.
Henrikin intohimona olivat puistot ja maisemat, ja koska hän oli rikas mies, teki hän Tullisaaresta Helsingin hienoimman kartanonpuiston. Saadakseen Euroopan parhaimman puutarhurin töihin itselleen, hän rakennutti puistoon tälle talon. Talon pihapiiriin sijoitettiin huvimaja. Oliko huvimaja tarkoitettu puutarhurille ja hänen vierailleen vai Borgströmin omiin huvituksiin jäänee arvoitukseksi. Tällaisista yksityiskohdista harvoin jää merkintöjä historiankirjoihin.
2000-luvun alussa 14-vuotiaat taiteilijanalut Aino ja Ina tutustuivat Porvoon taidekoulussa ja seuraavat kaksikymmentä vuotta he elivät tietämättä mitään siitä, että tuo huvimaja tulisi muovaamaan heidän käsityksiään, ajatteluaan ja mikä hauskinta, että sen avulla he voisivat matkustaa ja elää ihanaa elämää. Mitä oli mahtanut tapahtua, että tuo pieni huvittelua sekä eurooppalaisia ihanteita ja sivistystä heijasteleva maja oli saanut sellaiset voimat? He aavistivat jo ensinäkemältä, että huvimajan ylle oli langetettu kirous ja että oli lausuttava 8 loitsua ja uurastettava 8 kesää, mutta lopulta se palkitsisi heidät ruhtinaallisesti.
Aino Aksenja, 28. kesäkuuta 2024
Samalla vuosituhannella puutarhurin taloa, tai puutarhurin mökkiä kuten sitä silloin kutsuttiin asutti vanha savenvalaja, joka oli koristellut puutarhan isoilla itse tekemillään ruukuilla. Eräänä päivänä matkalla kauppakeskukseen hän puhutteli mehiläistenhoitajaksi ryhtynyttä Inaa, jonka toimia oli koko kesän seurannut. “Hei, asun tässä puistossa. Tuo tuo sinun pesäsi minun puutarhaani. Se on mehiläisille paljon parempi paikka.” Ja näin tapahtui. Syksyn kääntyessä talveksi pesä muutti puutarhurin mökin pihaan ja samalla taianomaisen huvimajan vaikutuspiiriin.
Ina, Aino ja savenvalaja alkoivat kutsuaan itseään nimellä Mehiläisten seura. Eräänä keväänä he tekivät matkan hienoon kartanoon maan toisella laidalla. Mukaan seuraan oli kutsuttu myös norjalainen tutkija ja mystikko Ingvill. Tuo kartano oli aikansa merkittävimpiä taiteilijaresidenssejä, sillä se oli yksi harvoista maailmassa, joka tarjosi vierailleen täyden ylläpidon ja rauhan tehdä taidetta, joillekin jopa useiden kuukausien ajaksi. Matkallaan heille selvisi, että myös tässä kartanossa oli ollut huvimaja, iso kahdeksankulmainen paviljonki järeällä kivijalalla, joka oli jossain kohtaa historiaansa muutettu kanalaksi. Kanojen ajan jälkeen huvimaja oli maatunut tai palanut ja jäljelle oli jäänyt vain kivijalka.
Vaikeiden valtakuntaa kurittaneiden pandemiavuosien jälkeen Saaren kartanon taiteilijaresidenssi, joksi tuota kartanoa kutsuttiin, eli uutta yhteisöllisyyden aikaa. Siellä järjestettiin juhlia, kokoonnuttiin ja syvennyttiin taiteen tekemiseen, siitäkin huolimatta että maata hallitsivat taiteilijoita halveksivat ilkeät johtajat. He varastivat taiteilijoiden juonet ja keinot ja ottivat ne surutta omaan käyttöönsä. Valtakunnan henkisestä taantumuksesta ja moraalisesta rappiosta huolimatta Saaren kartano kutsui Mehiläisten seuran taiteilemaan näyttelyn maankuululle Kulttuuripolulle. Seura aloitti viipymättä Tullisaarta ja Saaren kartanoa yhdistävien salakäytävien etsinnät. Tätä kysymystä he kuumeisesti miettivät: jos rakennamme Kulttuuripolulle huvimajan, voimmeko siirtyä sinne sekunneissa Tullisaaresta, ilmiintyä kuten fantastisen suosituissa kirjasarjassa tehdään tai matkustaa kuin unessa? He päättivät kokeilla onneaan, sillä näistä asioista on vaikea ottaa selvää, koska ne eivät ole järjen asioita.
Aino Aksenja, 24. elokuuta 2024
Tämäkin tarina on sepitettä, jota kirjoitan urheilukentän laidalla syyskuisena lauantaina. Tämäkin on eräänlainen kokeilu; mielikuvituksen, kynän, tyhjän ajan ja paperin aikaansaama hupsuttelu, leikki ja höpönlöpöjuttu. Eläintarhan puiston, eli tämän puiston jossa istun ja kirjoitan samalla kun seuraan lapsia kilpailemassa keihäänheitossa, suunnitteli samainen kartanonherra Borgström. Mietiskelen mistä kumpusi hänen kiinnostuksensa kasveihin ja maisemiin? Oliko se hänen tapansa ilmaista itseään vai oliko hän huolissaan puiden elintilan katoamisesta teollistuvassa ja kasvavassa Helsingissä? Teollisuusmiehenä hän varmastikin tiesi millaista tuhoa ihminen kasvukiimassaan saisi aikaan.
Auringossa on todella kuuma, edelleen shortsikelit. Ajattelen Maljojen kolmosta Kulttuuripolulla enkä voi enää itsekään uskoa, että se on meidän, Mehiläisten seuran, tekemä. Nyt on jo syksy, vaikkakin lämmin sellainen, ja kesän leikit on leikitty. Saaren kartano pitää teoksesta huolta, eikä meitä kuulemma enää tarvita. Huvimaja olisi ollut hyvä nimi tai vaikka Taikakaivo tai Sumulinna, miksei yhtä hyvin Hietamäen helmi tai Tuulinen sydän. Mutta teoksen nimi on Maljojen kolmonen eikä se voisi mikään muu ollakaan.
27.6. 2024
Taustaa (faktaa):
Maljojen kolmonen sai alkunsa tammikuussa 2024, kun Ida Enegren Saaren kartanolta otti yhteyttä Mehiläisten seuraan ja pyysi meitä tekemään Kulttuuripolku-näyttelyn vuosille 2024-2025. Polun pääteokseksi ryhdyimme suunnittelemaan huvimajaa, joka prosessin aikana muuttui kaivoksi. Se piirrettiin samankokoiseksi kuin sisarensa, huvimaja Tullisaaren kartanopuistossa jossa pidämme sydänmajaamme, mutta muodoksi tuli kahdeksankulmion sijaan sekä mehiläispesistä että seuran aiemmista teoksista tuttu kuusikulmio. Teos suunniteltiin keväällä ja toteutettiin pääosin kesäkuussa 2024, jolloin Ina, Aino ja Ingvill viettivät viikon Saaressa rakentaen teosta paikallisesti hankituista ja kierrätysmateriaaleista. Tullisaaren kartanon ja Saaren kartanon historioiden yhteensolmimiseksi meidän oli tarkoitus polttaa huvimaja rituaalisesti. Kuivien touko- ja kesäkuun aikana tuli muuttui vedeksi, synnyttäen uusia rituaaleja. Maljojen kolmonen avattiin seremoniallisesti kartanon Elojuhlassa elokuussa 2024.
Ina Niemelä, 28. kesäkuuta 2024
Hoito-ohje:
Maljojen kolmosen huvimaja/kaivo: Majaa ei tarvitse varsinaisesti huoltaa, se on tehty kestämään säätä ja elämään sen mukana, mutta teosta seurataan ja jos ilmenee poikkeavia muutoksia tai korjattavaa, otetaan yhteys Mehiläisten seuraan. Majan sisällä oleva ruukku kastellaan samalla kun polun varren ja puutarhan ruukut, ja lisäksi täytetään samalla majan sisällä oleva vesiallas. Huvimajan sisällä maassa olevat kasvit saavat kasvaa vapaasti. Ruukun köynnöskasvit saavat kietoutua majan rakenteiden ympärille. Jos huvimajan kurkistusluukku on jäänyt auki, se suljetaan.
Lisätietoa: Maljojen kolmonen on vuodenkierron mukana elävä, paikkasidonnainen installaatio. Se koostuu pääosin kierrätetystä puumateriaalista valmistetusta “huvimajasta”/ “kaivosta” ja sen ympärille kierrätysmateriaaleista, ruukuista ja erilaisista kasveista rakennetusta “muotopuutarhasta”. Kasvit on hankittu pääosin paikallisilta puutarhoilta (Pyheen kesätorin kautta) ja esikasvatettu Saaren kartanossa Heidin ja Janin toimesta. Teoksessa käytetty kierrätysmateriaali on Saaren kartanon remontista ylijäänyttä puutavaraa ja kartanon alueelta löytynyttä kivi- ja puumateriaalia. Installaatio on Mehiläisten seuran taiteilijoiden Ina Niemelän, Aino Aksenjan ja Ingvill Fossheimin paikan päällä rakentama kesäkuun lopussa 2024. Apuna ollut Ida Enegren, Matti Hänti ja Ristimäen maarakennus.
Muotopuutarhan kasveja (epätäydellinen lista):
Istutettu 25.5.2024
Virginiantädykkeet, kurjenpolvet, rönsyakankaalit, keijunmekot, maurinkiiltomalvat, humala, mirrinminttu, kangasajuruoho (yksityinen torimyyjä), tuoksuherneet, kääpiösamettikukat, kehäkukat, kosmoskukat (Saaren kartanon Heidi Lapila ja Jani Konttila), lehtikaali (Ingvill)
Istutettu 29.6.2024
Rautayrttit (Puurin puutarha), risiini, begoniat ja pikkuvitjat (Ellän Kukka ja Taimi Ky), syysleimut, mehikasvit ja maksaruohot (yksityinen torimyyjä), kääpiösamettikukat, iso-olkikukat, tuoksuampiaisyrtit, basilikat (Saaren kartanon Heidi Lapila ja Jani Konttila), krassi, lehtikaalit, ruusupapu (Ingvill)
Maljojen kolmosen polut: Astinlautapolku niitetään tarvittaessa, jos kulutusta ei ole tarpeeksi. Polku keskiosan ruukuilta huvimajalle niitetään kuljettavaksi tarpeen mukaan. Polku kaivetulta alueelta huvimajalle niitetään vasta kun apilanurmi on saatu kasvamaan, ja sen jälkeen tarpeen mukaan. Tämän eli eteläpuolen saa myös sulkea kululta apilanurmen kasvuun lähdön ajaksi, jolloin alkuun käytössä ovat vain kaksi muuta polkua. Huvimajan edestä pidetään kasvustoa lyhyenä (niin että sitä pääsee katsomaan) kaakon ja luoteen välillä, eli kurkistusluukusta astinlautojen sivuun asti. Muuten alueen kasvillisuus saa kasvaa vapaasti.
Kyltti: pidetään puhtaana ja suoristetaan tarvittaessa.
Lisätietoa: Kyltit on käsitelty seoksella, joka on keitetty Saaren kartanon residenssissä 2021 ja koostuu Mehiläisten seuran mehiläisten mehiläisvahasta, pellavaöljyvernissasta ja puutervasta. Tätä jätimme Saareen elokuussa ja kylttiä voi tarpeen mukaan uudelleenkäsitellä.
Kukkaruukut: kastellaan vähintään kerran viikossa, sään mukaan. Ruukkujen lannoitus tarpeen mukaan (puutarhurin ammattitaidolla). Kukkaruukuista saa poistaa kuolleita kasvinosia ja pitää niitä siisteinä.
Saaren kartanon residenssin avoimien ovien päivä | lauantaina 25.5.2024 |klo 11–16 Saaren kartanon alumni, taidekollektiivi Mehiläisten seura on rakentanut Kulttuuripolun näyttelyn Mietoistenlahden rantamaisemaan. Kesätori on Mehiläisten seuran yhteisöllinen tapahtumasarja, jota on järjestetty vuodesta 2021 lähtien, pääosin Tullisaaren kartanopuistossa Helsingin Laajasalossa. Avoimien ovien päivänä toukokuussa 2024 Kesätori saapuu Saaren kartanoon. Tapahtumassa nähdään Mehiläisten seuran aiempia teoksia ja uusia teosaihioita, istutetaan ja kylvetään kesäkukkia sekä rupatellaan puutarhoista, mehiläisistä ja huvimajoista.
Saari Residence open day | Saturday 25 May 2024 | from 11am to 4pm Saari manor alumni, art collective Bee Company has made the exhibition on the Culture Trail at Mietoistenlahti. Grassroots market is a community event series of Bee Company, which has been organized since 2021, mainly in Tullisaari manor park in Helsinki’s Laajasalo. On the open day in May 2024, Grassroots market will arrive at the Saari manor. At the event, new and previous works of Bee Company will be shown, summer flowers will be planted and sown, and gardens, beehives and gazebos may be discussed.
Avoimien ovien päivä| Jussi Virkkumaa / Saaren kartanon residenssiElojuhla| Jussi Virkkumaa / Saaren kartanon residenssi
Elojuhla | Lauantaina 24. elokuuta | klo 13–19
Kulttuuripolku 17.15 Maljojen kolmonen
Ina Niemelän, Aino Aksenjan ja Ingvill Fossheimin kesäkuussa 2024 rakentaman paikkasidonnaisen Maljojen kolmonen installaation avajaisseremonia Kulttuuripolulla.
Harvest Party | Saturday 24 August | From 1 pm to 7 pm
Culture Trail 17.15 Three of Bowls
The opening ceremony of the site-specific installation Three of Bowls, built by Ina Niemelä, Aino Aksenja and Ingvill Fossheim in June 2024, will take place on the Culture Trail.
Jussi Virkkumaa / Saaren kartanon residenssi
Maljojen kolmonen
2024–
Vuodenkierron mukana elävä, paikkasidonnainen installaatio:
Kierrätetty puumateriaali Saaren kartanon remontista, kartanon alueelta löytyneet kivet ja puu, köysi, purjekangas, mehiläisvaha, ruukut, multa, erilaiset pääosin paikallisesti kasvatetut tai hankitut (kukkivat) kasvit, sää, oleva kasvillisuus ja maa, jolla teos seisoo. Tehty paikan päällä Mehiläisten seuran Ina Niemelän, Aino Aksenjan ja Ingvill Fossheimin toimesta kesäkuussa 2024.
Maljojen kolmonen on jatkoa työskentelyllemme puutarhojen maailmassa; ylistys ystävyydelle, sisaruudelle ja luovalle yhteistyölle. Ryhdyimme rakentamaan huvimajaa, joka prosessin aikana muuttui kaivoksi. Se on piirretty samankokoiseksi kuin sisarensa, huvimaja Tullisaaren kartanopuistossa, jossa pidämme sydänmajaamme. Kaivoa ympäröivä puutarha on versiomme muotopuutarhasta. Kaivo on sijoitettu puutarhaan ilmansuuntien mukaisesti: se avautuu lännessä auringonlaskuun ja sen korkein seinä muodostaa pohjoisnuolen. Vuoden aikana teos muuttuu, mehiläispesästä lainatun kuusikulmion tiukka geometria löystyy sään ja kasvien kasvun mukana, puutarha jatkaa villiintymistään.
Three of Bowls
2024–
Site-specific installation, alive with the yearly cycle:
Recycled wood from the renovation of Saari Manor, found rock and wood material from Saari, rope, sail cloth, beeswax, pots, soil, various (flowering) plants mainly grown & sourced locally, weather, existing vegetation and the earth the work stands upon. Made on site by Ina Niemelä, Aino Aksenja and Ingvill Fossheim of Bee Company in June 2024.
Three of Bowls is a continuation of our work in the world of gardens; a celebration of friendship, sisterhood, and creative collaborations. We set out to build a gazebo that during the process turned into a well. It is drawn to match the size of its sister, a gazebo in Tullisaari Manor Park where we have our heartquarters. The garden surrounding it is our version of a formal garden. The well is positioned by the directions: opening to sunset in the west, its highest wall making a north arrow. During the year the work will transform, the strict geometry of a hexagon borrowed from the beehive loosening with weather and the growth of plants in and around it, the garden growing wilder.
Kirjoitan lyhyesti Mehiläisten seuran ensimmäisistä yhteisistä viikoista. Punertavan kuun ulvontaa, maisemallisen käännöksiä kosketuksessa, aamuyön vaellus 24/h S-markettiin, pyhätön kuvittelua ja avautumisen ihmeellisyys (”awe”) kanssataiteilijoiden ehdotuksissa. Olemme kartoittaneet toistemme kehon, psyykeen ja kielen maailmoja jakamalla itselle arkisia, toiselle ehkä uusia, taiteellisen työskentelyn harjoitteita ja kokeiluja. Tulevaisuus tuntuu vielä varsin avoimelta, mutta samalla taiteelliset halut ovat jo aloittaneet kierteisen liikkeensä. Näyttämön näkyjä välähtelee.
Kahden viikon aikana olen kuunnellut erityisesti hetkiä, joissa ruumis liikuttuu/lietsoontuu/kiihottuu/herää uneksimaan. Kysyn, miten yön aika ja unenkaltaisuus sulattavat sellaisia järjenvaloa palvovan mekanistisen tietämisen vaatimuksia, joiden seurauksista kuvittelen niin ihmisten kuin mehiläistenkin kärsivän. Samalla haluan antautua Mehiläisten seuran jäsenten ja mehiläisten yhdessäolon ristiriitaisuudelle ja selittämättömyydelle. Arvelen, että tämän kauneus ja rumuus ei voi ruumiillistua monoesteettisenä puhdistuksena tai käsitteellisenä nokkeluutena. Millainen tanssi tuntuu totuudelliselta mehiläisten seurassa? Saaren kartanossa olemme työstäneet muun muassa tämänkaltaisen eetoksen ja työskentelytavan mahdollisuuksia hankauksineen.
Muistutus itselle:
Mehiläisten seura ei tee taidetta mehiläisistä.
Samalla mehiläisten työtä ei voi ohittaa. Olen syönyt päivittäin Tullisaaren hunajaa, vuosikertaa 2020. Ina arveli, että vuosikerran 2020 mentholimainen ekstaattisuus johtuu mehiläisten keräämästä Lehmuksen kukinnosta.
