Laajasalon kesätori Maailman mehiläisten päivänä 20.5 klo 18

Kuva Ina Niemelä

Tullisaaressa pajun alla, palstalla nr. 45

Maksu käteisellä, mobilepayllä tai toisilla taimilla. Tuotto menee kokonaisuudessaan taiteen tekemiseen.

Myynnissä Kombuchaa ja Mehiläisten seuran kasvattamia taimia:

  • Tomaatti ‘Outdoor Girl’, avomaan tomaatti
  • Kesäkurpitsa ‘Zuboda’
  • Kesäkurpitsa ‘Goldrush’
  • Purjo ‘Hannibal’
  • Ruotiselleri’Tall Utah’
  • Sitruunamelissa Melissa officinalis
  • Lehtosalvia Salvia nemorosa
  • Myskisalvia Salvia sclarea
  • Basilika Ocimum basilicum ‘Genovese’
  • Anis-Iiso Agastache foeniculum
  • Mäkimeirami Origanum vulgare
  • Kirjoperhoskukka Schizanthus pinnatus ‘Angel Wings’
  • Kääpiösamettikukka Tagetes tenuifolia ‘Reg Gem’
  • Ryhmäsamettikukka Tagetes patula ‘Tiger eyes’
  • Isosamettikukka Tagetes erecta ‘Smiles’
  • Tuoksuherne Lathyrus odoratus

Taimet ovat kasvaneet pienissä ja yksityisissä tiloissa. Niiden kanssa on asuttu ja niistä on pidetty huolta. Siemenet ovat Hyötykasviyhdistykseltä.

Laajasalon kesätori 1.5. klo 12-15

Kuva: Ina Niemelä

Tervetuloa Mahiläisten seuran ensimmäiselle kesätorille Tullisaareen Vappupäivänä 1.5. 2021 klo 12 – 15.

Myymme kotitekoista simaa, vegaanisia munkkeja ja olkipaaleja.

Löydät meidät parkkipaikan läheisyydestä palstalta nr. 45.

Tule sellaisena kuin olet, sekä ota mukaan kasvomaski ja käteistä rahaa. Myös mobilepay käy.

Palvelemme yhtä perhe- tai ystäväkuntaa kerrallaan! Leivonnaiset ovat yksittäispakattuja.

Mehiläisten seura tekee yhteistyötä myös perheenjäsenten, tuttavien, ystävien ja sukulaisten kanssa. Läheltä löytyvää innokkuutta, läsnäoloa ja apua arvostetaan ja otetaan se ilolla vastaan. Nämä mainostaulut syntyivät työpajassa lasten kanssa mökillä.

#SKR2021

Kuva: Kansallisarkisto.

Mehiläisten seura kiittää lämpimästi Suomen Kulttuurirahaston Paavo Koskisen rahastoa saamastaan apurahasta.

Rahasto perustuu lääketieteen ja kirurgian tohtori Paavo Koskisen (24.4.1904−4.3.1972) testamenttilahjoitukseen 1969. Huomattavan suuresta lahjoituksesta muodos- tettiin 1973 nimikkorahasto, jonka tuotolla tuetaan yleisesti tiedettä ja taidetta sekä julkaisutoimintaa.

Paavo Koskinen oli luonteeltaan pedantti, ja hänen täsmällisyytensä pikkuasioissa oli miltei neuroottista. Hän oli silti huumorintajuinen ja seurallinen, joskin hyvin pidättyväinen. Vapaa-aikansa ja lomansa hän vietti pääasiassa Sammatissa 1950 rakentamallaan kesämökillä. Lukemisen ohessa hän kalasti innokkaasti. Fyysinen työ kuului luonnollisena liikuntana hänen vapaa-aikaansa: metsänraivausta, halonhakkuuta, puutarhanhoitoa sekä talvella lisäksi hiihtoa.Paavo Koskinen ei avioitunut, ja vanhojen ystävien kuoltua hänen sosiaaliset suhteensa kutistuivat yksinäisyydeksi. Luonteensa mukaisesti hän tarkasteli sijoitus- ja käyttöomaisuutta eri tavoin. Edellisen hän arveli jäävän hyödyntämättä parhaalla mahdollisella tavalla, ellei sitä käytettäisi kokonaan tieteen ja kulttuurin edistämiseen parhaan asiantuntemuksen pohjalta. Jälkimmäinen eli kesämökki oli testamentissa erikseen…

https://apurahat.skr.fi/nimikkorahastot/nimikkorahastoesite

Tullisaaren hunaja

This jar of honey from East Helsinki is a piece of Mehiläisten seura.
Our collective work is interested in artistic work as situated knowledge under the precarious conditions of multispecies livelihoods. This jar can be exchanged for time, conversation, help or money.
Kuva Aino Aksenja © 10.10.2020

Mehiläisten seuran hunaja on kaupunkihunajaa parhaimmillaan. Pesien lähistöllä kilometrin säteellä on viljelypalsta-alue, metsää, niittyä, puutarhoja, useita metsälehmuksia ja puiston istutusalueita. Erityisen surisevia kesällä olivat puiston Paatsamat. Linkosin seuran hunajan jo elokuun alussa, ja vaikka loppukesän hyvät keruusäät tuottivat lisää satoa, jätin syyshunajat mehiläisille talviruoaksi.

Seuran hunaja voitti kolmannen palkinnon Stadin tarhaajien sadonkorjuuillan hunajakisassa 15.9. Osallistujia oli 15, joten jaettu pronssi tuntui mukavalta. Voittoisia hunajia yhdisti monimuotoinen lajisto pesän lähettyvillä.

Kuvan hunajapurkit lepäävät Tullisaaressa 20-21. syyskuuta välisenä yönä kaatuneen tammen oksalla. Aiemmin viikolla puhaltaneella Aila-myrskyllä lienee ollut osuutta asiaan. Kyseinen tammi oli suojeltu luonnonmuistomerkiksi tasan 64 vuotta aiemmin. Sen tarkkaa ikää ei ole selvitetty, mutta sen arvellaan olevan n. 200 vuotta vanha.

Sijainti: Tullisaaressa, kartanoalueen nurmikentällä lähellä Henrik Borgströmintien risteystä
Omistus: Helsingin kaupunki
Rauhoituspäätös: Lääninhallitus, 20.09.1956 (LH Nro 8805)
Muistomerkin luonne: Puu
Kohteen kuvaus: Tämän komean tammen latvus on levinnyt laajaksi ja osa raskaista vaakasuoraan kasvavista oksista on maassa kiinni. Vuoden 2003 mittauksen mukaan puun ympärysmitta tyven kohdalta oli 382 cm ja korkeus 17 metriä.
Kuva Aino Aksenja © 10.10.2020

Osallistuin sunnuntaina 27.9. 2020 Helsingin kaupungin järjestämälle Puun päivän retkelle Tullisaaressa ja kaupunkiympäristön projektipäällikkö Elina Nummi kertoi ilokseni, että monet asiantuntijat suosittelevat kaatuneen tammen jättämistä puistoon lahoamaan luonnonmuistomerkkinä. Lahoavan puun lajisto on moninkertainen elävään puuhun verrattuna. Suomen oloissa suuren tammen lahoaminen voi kestää jopa 20 vuotta ja tuoda puistoon täysin uusia lajeja.

Helsingin luonnonmuistomerkeistä ja tärkeistä luontoalueista löytää valtavasti tietoa mm. kaupungin luontotietojärjestelmästä.

10.10.2020 talviruoka on jo kuivattu ja peitetty, sekä pesä laitettu kahdelle osastolle. Iso osa mehiläisistä kyyhöttää jo emon ympärillä, mutta edelleen osa työläisistä kerää lämpiminä päivinä siitepölyä ja mettä syksyn viimeisistä kukista.
Kuva Aino Aksenja ©

Jos olet kiinnostunut seuramme hunajasta voit ottaa minuun yhteyttä (p. +358 40 7175011).

-Ina